Tutkimusasetelmat ja aineistotyypit

1Mikä tutkimusasetelma on?

Tutkimusasetelma on suunnitelma siitä, ketä tutkitaan, milloin ja miten vertailu tehdään. Kaksi kysymystä ratkaisee asetelman:

1. Mitataanko kerran vai useammin? Yksi mittauskerta antaa tilannekuvan, toistetut mittaukset kertovat muutoksesta.
2. Päättääkö tutkija, kuka saa "käsittelyn"? Kokeessa tutkija päättää, havainnoivassa tutkimuksessa ihmiset ovat valikoituneet ryhmiin itse.

Tutkimuksen tavoite vaikuttaa siihen, mikä asetelma riittää. Kuvaileva tutkimus kertoo, miten asiat ovat (kuinka moni tupakoi). Selittävä tutkimus etsii yhteyksiä (tupakoivatko vähän koulutetut useammin). Kausaalinen tutkimus kysyy syytä (vähentääkö koulutus tupakointia). Mitä pidemmälle tavoite menee, sitä vaativampi asetelma tarvitaan.

2Poikkileikkausasetelma

Poikkileikkausaineisto kerätään yhtenä ajankohtana. Se on yhteiskuntatieteissä yleisin asetelma: tyypillinen kyselytutkimus on poikkileikkaus. Kurssin harjoitusaineisto on myös poikkileikkausaineisto.

• Vahvuudet: nopea ja edullinen, sopii ilmiöiden yleisyyden ja muuttujien välisten yhteyksien kuvaamiseen.
• Heikkous: ajallista järjestystä ei tiedetä. Jos liikkuvat ihmiset ovat terveempiä, liikkuvatko he siksi, että ovat terveitä, vai ovatko terveitä siksi, että liikkuvat?

3Pitkittäisasetelmat

Pitkittäisasetelmissa mitataan useana ajankohtana. Niitä on kahta päätyyppiä, ja ero on siinä, ovatko vastaajat samoja.

Trendiaineisto voi näyttää, että tupakoivien osuus pysyy samana, vaikka paneeli paljastaisi, että moni lopettaa ja yhtä moni aloittaa. Tasot pysyvät, mutta yksilöt vaihtuvat.

Kohorttitutkimus seuraa tiettynä aikana syntyneitä tai jonkin yhteisen kokemuksen jakavia (esimerkiksi samana vuonna peruskoulun päättäneitä). Se on usein paneeli. Paneelin etu poikkileikkaukseen nähden on, että syyn on mahdollista nähdä edeltävän seurausta.

4Koe ja satunnaistaminen

Kokeessa tutkija jakaa osallistujat koeryhmään, joka saa käsittelyn (esimerkiksi työnhakuvalmennuksen), ja vertailuryhmään eli kontrolliryhmään, joka ei saa. Ratkaisevaa on, että jako tehdään arpomalla.

Miksi arpominen on niin tärkeää? Jos ihmiset saisivat itse valita, osallistuisivatko he valmennukseen, motivoituneimmat hakeutuisivat siihen. He työllistyisivät todennäköisemmin joka tapauksessa. Silloin valmennus näyttäisi tehokkaammalta kuin se on. Tätä kutsutaan valikoitumiseksi. Arvonta jakaa motivoituneet keskimäärin tasan molempiin ryhmiin, myös kaikki muut ominaisuudet, joita tutkija ei edes tiedä mitata.

Kun koetta ei voi tehdä, apuna käytetään kvasikokeellisia asetelmia: verrataan esimerkiksi kuntaa, jossa uudistus otettiin käyttöön, samankaltaiseen kuntaan, jossa ei. Ne ovat lähempänä koetta kuin pelkkä poikkileikkaus, mutta ryhmät eivät ole arvottuja.

5Havainnoiva tutkimus ja sekoittavat tekijät

Suurin osa yhteiskuntatieteellisestä tutkimuksesta on havainnoivaa: koulutusta, tuloja tai asuinpaikkaa ei voi arpoa. Silloin kahden muuttujan välinen yhteys voi johtua kolmesta asiasta:

1. Syy-seuraussuhde: X vaikuttaa Y:hyn.
2. Käänteinen kausaalisuus: Y vaikuttaakin X:ään.
3. Sekoittava tekijä (taustamuuttuja): Z vaikuttaa sekä X:ään että Y:hyn. Silloin X:n ja Y:n yhteys on näennäinen.

Harjoitusaineistossa iäkkäät liikkuvat vähemmän ja kokevat terveytensä huonommaksi. Ikä on siis mahdollinen sekoittava tekijä liikunnan ja terveyden yhteydelle. Havainnoivassa tutkimuksessa sekoittavia tekijöitä yritetään vakioida, esimerkiksi tarkastelemalla yhteyttä erikseen eri ikäryhmissä. Ongelmana on, että vain mitattuja tekijöitä voi vakioida. Korrelaatio ja kausaliteetti käsitellään tarkemmin moduulissa 9.

6Sisäinen ja ulkoinen validiteetti

• Sisäinen validiteetti: voiko havaitun yhteyden tulkita syy-seuraussuhteeksi? Satunnaistettu koe on tässä vahvin. Valikoituminen ja sekoittavat tekijät heikentävät sisäistä validiteettia.
• Ulkoinen validiteetti: voiko tulokset yleistää muihin ihmisiin, paikkoihin ja aikoihin? Laajaan satunnaisotokseen perustuva kysely on tässä vahva. Pieni koe yhdellä paikkakunnalla vapaaehtoisilla voi olla sisäisesti pätevä, mutta ei välttämättä yleistettävissä.

Asetelmat painottuvat usein toiseen: laboratoriokoe on sisäisesti vahva mutta keinotekoinen, laaja väestökysely yleistettävä mutta syy-seuraussuhteista heikko.

7Aineistotyypit

Primaari- ja sekundaariaineisto

Primaariaineiston tutkija kerää itse omaa tutkimustaan varten. Sekundaariaineisto on jonkun muun keräämä valmis aineisto, kuten tilastoviranomaisen tilasto tai aiemman tutkimuksen kyselyaineisto. Suomessa yhteiskuntatieteellisiä kyselyaineistoja arkistoi ja jakaa Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto (FSD). Kurssilla käytetään valmiita aineistoja.

Kysely-, rekisteri- ja makroaineistot

• Kyselyaineisto: vastaajien omat ilmoitukset. Voi mitata asenteita ja kokemuksia, mutta kärsii kadosta ja muistivirheistä.
• Rekisteriaineisto: viranomaisten hallinnolliset tiedot, kuten väestö-, vero- ja etuustiedot. Kattavia ja tarkkoja, mutta sisältävät vain sen, mitä hallinto tarvitsee. Asenteita rekistereistä ei löydy.
• Makroaineisto: havaintoyksikkönä on alue tai ryhmä, ei yksilö. Esimerkiksi kuntien työttömyysasteet tai maiden bruttokansantuotteet. Makroaineistoista lisää moduulissa 4.

Yksilötason aineistoa kutsutaan mikroaineistoksi, aluetason aineistoa makro- tai aggregaattiaineistoksi.

8Moduulikoe